Kit Kat Klubi tekee päähenkilö Cliffille saman, minkä musikaali Cabaret tekee katsojalle: houkuttelee pinnallisuudella ja iskee sitten syvälle sisimpään. Ensimmäinen mielleyhtymäni musikaalista Cabaret liittyy kabareetanssijoihin pitkine säärineen, korsetteineen ja sukkanauhoineen. Kuvasto toimii houkutuslintuna, joka viettelee asiakkaan paikalle. Seremonimestari MC uskottelee, että yleisö voi nyt rauhassa nauttia ja unohtaa murheensa. Jättäkää huolenne ulkopuolelle! Joskus elämä ottaa enemmän kuin antaa - Mitä siitä! Täällä elämä on kaunista – tytöt ovat kauniita – jopa orkesteri on kaunis! Tämä on kuitenkin vain pintaa.

Oli kabaree ja oli seremoniamestari ja oli kaupunki nimeltä Berliini Saksa-nimisessä maassa. Tarinassa nuori kirjailija Clifford Bradshaw hakee elämälleen suuntaa uuden ja vanhan ajan risteyksessä kuohuvassa Berliinissä. Musikaalissa risteilee kaksi juonilinjaa, joista toinen liittyy murroksen keskellä elävään yhteiskuntaan (ulkoinen maailma) ja toinen identiteettiään etsivään nuoreen mieheen (sisäinen maailma). Päähenkilön naapurusto edustaa ulkoista maailmaa; Kit Kat Klubi ja siihen oleellisesti liittyvät hahmot päähenkilön sisäistä maailmaa. Sama jako kertautuu musikaalinumeroissa, joissa ulkoinen ja sisäinen lisäksi sekoittuvat keskenään. Klubin sisällä esitetään estradinumeroita sekä yökerhon että musikaalin yleisölle (julkinen=ulkoinen). Klubin ulkopuolella laulut taas kuljettavat juonta ja ovat osa roolihenkilöiden välistä kommunikointia tai heidän ajatuksiaan (yksityinen=sisäinen).

Se oli maailmanlopun aikaa ja minä tanssin Sally Bowlesin kanssa. Ja me näimme samaa unta. SALLY edustaa hedonismia ja eskapismia. Hän on - kaikessa viehättävyydessään ja vastustamattomuudessaan - tuhlaileva, vastuuton, lapsellinen, viinaanmenevä ja tietämätön - ja täydellinen vastakohta Berliiniin saapuvalle Cliffille. Nämä kaksi kuitenkin päätyvät saman katon alle asumaan ja elämään yhteistä valhetta. Iloinen 1920-luku juhlii itsensä loppuun, kunnes lama kääntää kurssin kohti 1930-lukua ja nousevaa fasismia. Murroskohta on kriisi, joka voi ottaa monenlaisen suunnan - yksilönkin elämässä. Cliff ja Sally pakenevat yhteiskunnan ja oman elämänsä epämieluisaa, monimutkaista ja kipeää todellisuutta suurkaupungin sykkeeseen. Juhlat eivät kuitenkaan voi jatkua loputtomiin, ja ennemmin tai myöhemmin on valittava uusi suunta.

WHY SHOULD I WAKE UP?

Ai niin. Tehän ette halunnut tietää. Kun Sally huomaa olevansa raskaana, isäehdokkaita on monia. Tässä vaiheessa ajelehtimista on kestänyt riittävän pitkään, ja Cliff näkee mahdollisuuden muutokseen. Vauva voisi muuttaa kaiken. Ainakin minut. Minä menisin töihin. Ja iltaisin kirjoittaisin romaania ja pesisin vaippoja. Minä olisin loistava isä. Nuoret uskottelevat itselleen ja toisilleen kykenevänsä muutokseen, perheen perustamiseen. Rahapulassa oleva Cliff tarttuu myös Ernstin tarjoamaan mahdollisuuteen hankkia helppoa rahaa salakuljetuksella. Politiikka on niin tylsää! Mitä se meille kuuluu? Cliff vaientaa omatuntonsa äänen, eikä ei halua tietää kenen pussiin pelaa. Cliff ja Sally haluavat uskoa yhteiseen tulevaisuuteen ja tekevät valintoja sen hyväksi. Todellisuudessa yhtälö on valheellinen ja mahdoton.

Sally – herää jo! Mutta Sally ja Cliff joutuvat heräämään unestaan. Cliff ei voi enää ummistaa silmiään natsien julmuuksilta ja fasismin nousun vaikutuksilta ja säilyä puolueettomana. Minä tajusin että natseja ei voi enää olla ottamatta huomioon. Sally puolestaan on pakotettu myöntämään, ettei Cliffistä koskaan tule hänen elämänsä miestä - ei vaikka Sally kuinka haluaisi ja vaikka Cliff kuinka yrittäisi. Cliffin seksuaalinen suuntautuminen ei yksinkertaisesti mahdollista sitä.

SALLY: Eikö olekin huvittavaa että tähän sitä aina päädytään. Vaikka minä lopultakin, ensi kertaa elämässäni, rakastan jotakuta mielettömästi, niin sekään ei vielä – ihan – riitä. Minä pilaisin sen, Cliff. Minä karkaisin ensimmäisen mielenkiintoisen vastaantulijan matkaan. Tai sinä karkaisit...

CLIFF: Minä en koskaan karkaisi sinun luotasi, en mistään syystä. Ja lapsi olisi...

SALLY: Lapsi olisi pitänyt meidät yhdessä. Voi Cliff, eikö se ole hirveä taakka pienelle ihmiselle?

Berliinin juhlat on juhlittu. Se oli mahtavaa, mutta nyt se on loppu. Cliff hyvästelee Kit Kat Klubilla Sallyn, katkaisee välinsä Ernstiin  ja lähtee Berliinistä. Hän tosin haluaisi ottaa Sallyn mukaansa - mutta vastuullinen ihminen ei voi paeta todellisuutta. Päähenkilömme hylkää hedonismin, eskapismin ja fasismin.

Lopussa MC kysyy yleisöltä: Missä ovat huolenne nyt? Unohtuneet? Mitä minä sanoin! Meillä ei ole täällä mitään huolia. Täällä elämä on kaunista – tytöt ovat kauniita – jopa orkesteri on kaunis! Cabaret jatkaa eskapistista untaan, mutta yleisö on herännyt.

Cabaret’n suuri teema on henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen HERÄÄMINEN. Mielestäni on kiinnostavaa, että tämän tarinan tyylilajiksi on valittu nimenomaan musikaali, joka lajityyppinä voidaan nähdä yhdenlaisena eskapismin ilmentymänä.

“Emme me pakene mihinkään. Ei ole mitään pakopaikkoja.”

Yökerho Kit Kat Klubin mystinen, maaginen ja teatterillinen hahmo MC:n tutustuttaa päähenkilö Cliffin ihmisiin, joilla tulee olemaan hänen elämässään suuri merkitys. Ernst edustaa fasismia ja tarjoilee päähenkilölle kiusauksen myydä arvonsa ja periaatteensa rahasta. Max, Bobby ja Victor esittelevät vaihtoehtoja seksuaaliselle suuntautumiselle. Sally houkuttelee nautintojen, unohduksen ja tietämättömyyden suomaan helpotukseen. Nämä henkilöt johdattavat arvovalintojen ja identiteettiin liittyvien asioiden äärelle. Maailma on monimutkainen ja kiusauksia täynnä, eikä elämä ole aina helppoa. Joskus silmien ummistaminen voi kaiken myllerryksen keskellä tuntua helpommalta vaihtoehdolta.

Ai niin. Tehän ette halunnut tietää.

ERNST edustaa natsismia ja fasisimia. Hän esiintyy ensimmäisen kerran junassa Cliffin ollessa matkalla Berliiniin. Rajaa ylitettäessä konduktööriksi naamioitunut MC käy tarkastamassa liput. Rajanylitys toimii myös metaforana Cliffin alkavalle prosessille. Ernst yhdistyy siis MC:n hahmoon heti ensimmäisessä kohtauksessaan ja haluaa tietysti viedä Cliffin KitKat Klubille juhlimaan uutta vuotta. Myöhemmin Ernst taivuttelee rahan tarpeessa olevan Cliffin salakuljetukseen. Henkilön tehtävä on houkutella päähenkilö hylkäämään periaatteet, sulkemaan silmät, myymään moraalinsa - ja paljastaa, mitä siitä voi seurata.

Tytöt soittavat teille. Pojat soittavat teille. Te soitatte heille. Linjat kuumina!

MAXilla ei ole ainoatakaan repliikkiä ja hän näyttäytyy KitKat Klubilla vain kerran, mutta hänestä puhutaan muutamassa muussa kohtauksessa. Tämän miltei olemattoman roolihahmon kautta löytyy vihjeet Cliffin mahdolliseen biseksuaaliseen puoleen. Vinkkejä löytyy 1) paranteeseista, 2) laulusta Kaks leidii ja 3) Sallyn puheista.

“Max lähtee kohti Cliffin pöytää. Cliff aikoo nousta kohteliaasti tervehtimään. Sally estää ja katsoo Maxiin uhmaten. Max epäröi hetken. Sitten hän menee pois. Sally kääntyy takaisin Cliffiin päin.” Näyttämöohjeessa kuvataan Cliffin ja Maxin potentiaalista kohtaamista, jonka tielle Sally asettuu. Hetkeä myöhemmin Sally ehdottaa Cliffille vetäytymistä yhdessä Kit Kat Klubin yläkertaan. Heidän tulisi tehdä se huomaamattomasti, sillä Sallyn mukaan Max on hirveän mustasukkainen. Max ei kuitenkaan ole Sallyn aviomies, vaan se mies jonka kanssa minä (Sally) asun... tällä viikolla. Näiden ensikohtaamisten jälkeen Sally saa Maxilta potkut Kit Kat Klubilta ja tulee heitetyksi ulos tämän asunnosta. Sally joutuu etsimään uuden majapaikan ja valitsee nyt kohteekseen Cliffin. Hän syyttää tapahtumien kulusta Cliffiä: arvaat varmaan kenen syytä se oli. Jos sinä et olisi tullut Kit Kat Klubiin – ja ollut niin helkkarin vetävän näköinen – ja lausunut runoja – Sally on tullut heitetyksi ulos Maxin asunnosta ja saanut tältä potkut, koska Sally on myös asettunut miesten väliin ja Max on tullut mustasukkaiseksi.

Sally ja Cliff tekevät jonkintyyppisen YYA-sopimuksen, jossa Sally voi asua Cliffin luona, ellei häiritse tämän kirjoittamista (ja Sally voi säilyttää lapsellisen muusahaaveensa). Ja hurmaava diili myös on: / jos vain työssäni saan hurmion, niin on hiljaa kuin hiiri tuo hurmaava nurkassa vain. Hän tyytyy tarkasti määriteltyyn / hienoon yhdessätyöskentelyyn. Näin siis häiritsemättömän, hurmaavan muusan nyt sain.

Seuraa musikaalinumero Kaks leidii, jossa lallatellaan fraasilla beedle dee dee dee dee ja lauletaan samassa asunnossa asuvasta kolmesta henkilöä, joista kaksi on naisia ja yksi mies. “On juhlaa asustaa näin kolmestaan.” “Kaiken saan, kun ollaan näin kolmestaan.” “Voi triossa vaihdella partneriaan.” “Tuplasti hauskempaa on kolmistaan”

Kun Sally myöhemmin kertoo olevansa raskaana, hän mainitsee yhdeksi isäehdokkaaksi Maxin: Yhdeksän kuukautta aamupahoinvointia ja sitten sieltä putkahtaakin maailmaan ilmetty pikku- Max!

Tämä ns. Maxin tapaus on minulle yksi “näytelmän salaisuudeksi” luokiteltavia ilmiöitä. Se on jotain sellaista, mitä näytelmässä ei millään lailla alleviivaten ole sanallistettu, mutta jonka voi lukea - vaikka näin.

Aviomiehet, teillä on kymmenen sekuntia aikaa eksyttää vaimonne.

BOBBY ja VICTOR edustavat Cliffin homoseksuaalista puolta. Tarinan alkupuolella Ernst tarjoutuu soittamaan puhelun ja järjestämään heille naisseuraa. Cliff kieltäytyy. Ensikäynnillään Kit Kat Klubissa Cliff saa ensin puhelun Sallylta ja sitten Bobbyltä ja Victorilta. He kehottavat Cliffiä hylkäämään estonsa, löysäämään korsettiaan ja antaa palaa. Sally kertoo kuulleensa Bobbylta, että Cliff olisi homoseksuaalinen ja kysyy asiasta suoraan. Cliff välttelee vastausta ja lopulta toteaa epämääräisesti, että Bobby ei ole hänen tyyppiään.

Bobbyn ja Victorin konkreettinen väliintulo Freuleind Schneiderin ja herr Schultzin kihlajaisissa muistuttaa homoseksuaalisen puolen olemassaolosta Sallyn ja Cliffin suhteen näennäisen rauhallisessa vaiheessa.

(Sally ja Cliff halaavat)

BOBBY: Saanko tunkea väliin?

SALLY: Bobby ja Victor!

VICTOR: Arvaa kuka lähetti terveisiä? Gottfried von Schwartzenbaum!

CLIFF: Kuka? En ole koskaan kuullutkaan.

Bobby ja Victor myös ymmärtävät Sallyn ja Cliffin perhekuvion älyttömyyden. Sally kertoo, kuinka Bobby ja Victor nauravat kaikelle, varsinkin ajatukselle sinusta ja minusta pienen vauvelimme kanssa leikkimässä kotia. Heistä se oli aivan hysteeristä.

CHRISTOPHER ISHERWOOD (1904-­1986)

oli englantilaissyntyinen kirjailija, ympäri maailmaa matkustanut ja asunut kosmopoliitti sekä aikansa ensimmäisiä julkisesti, jopa kansainvälisesti, tunnettuja homoseksuaaleja. Isherwood syntyi varakkaaseen brittiperheeseen. Hän asui lapsuudessaan isänsä työn ja opiskelujensa vuoksi useissa eri kaupungeissa Englannissa. Christopher tunnisti jo nuorena seksuaalisen suuntautumisensa. 1900-­luvun alun Englannissa ei kuitenkaan ollut helppoa olla avoimesti homoseksuaali, eikä konservatiivinen yläluokka, mukaan lukien Christopherin äiti, hyväksynyt hänen seksuaalista suuntautumistaan. Ahdasmielinen ilmapiiri alkoikin pian ahdistaa nuorta miestä, ja vuonna 1929 Christopher matkusti Berliiniin hyvän ystävänsä, kirjailija W.H. Audenin kanssa, joka oli myös homoseksuaali. Berliinissä ystävyksiä kiehtoi 1920-­luvun vapaamielinen ja suvaitsevainen ilmapiiri.

Muutaman viikon pituiseksi tarkoitettu matka venähti neljäksi vuodeksi. Christopher antoi Berliinissä asuessaan englannin kielen tunteja, nautti elämästään ja kaupungin epäsovinnaisesta atmosfääristä. Hän aisti ja havainnoi ympäristöään aikana, jolloin koko maailma oli muuttumassa -­ ja kirjoitti. Berliinissä Christopher tapasi nuoren näyttelijättären Jean Rossin, joka oli myöhemmin esikuvana Sally Bowles’lle sekä Gerald Hamiltonin, joka puolestaan oli esikuvana William Bradshaw’lle novellissa Mr Norris Changes Trains. Lisäksi hän kohtasi ensimmäisen suuren rakkautensa Heintz Neddermeyeriin. Kansallissosialistien noustua valtaan 1933 he joutuivat jättämään Berliinin. Pariskunta etsi Euroopasta sopivaa asuinpaikkaa, kunnes 1937 Gestapo pidätti Neddemeyerin hänen käydessään kotimaassaan, ja heidät erotettiin toisistaan. Lopulta Christopher Isherwood päätyi asumaan Yhdysvaltoihin, jossa hänelle myönnettiin maan kansalaisuus 1946 ja jossa hän eli loppuelämänsä.

Berliinin vuodet olivat Isherwoodille merkittäviä. Hän kirjoitti elämästään kaupungissa teoksessa Goodbye to Berlin (suom. 1976 Jäähyväiset Berliinille), josta on myöhemmin tehty näytelmä I Am a Camera sekä musikaali ja elokuva CABARET. Teos on fiktiivinen, mutta sisältää vahvasti omaelämänkerrallisia elementtejä.

Christopher Isherwood on yksi tunnetuimpia Berliinin kuvaajia.

Isherwood Foundation

HISTORIA

Vanha vuosi tässä muistuttaa, että on melkein keskiyö! Uusi vuosi on syntymäisillään!

Cabaret’n tapahtumat sijoittuvat I ja II maailmansodan väliselle ajalle, vuosien 1929 ja 1930 vaihteen Berliiniin. Yhdysvaltoja 1929 ravisuttanut pörssiromahdus oli syössyt maan ennen näkemättömään kurjuuteen, ja lama oli levinnyt nopeasti Eurooppaan. Saksa oli poliittisessa käymistilassa. Lama synnytti työttömyyttä, köyhyyttä, epävarmuutta ja piilevää epätoivoa, ja 1919 perustettu Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP) kasvatti suosiotaan. Taustalla piili laman lisäksi Saksan I maailmansodassa kärsimä tappio. Versailles'n rauhansopimuksessa (1919) Saksa oli sotasyyllisenä tuomittu yksin maksamaan huomattavat sotakorvaukset, eikä sille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sopimus. Saksalaisten myöhemmin "häpeärauhaksi" kutsuma rauhansopimus herätti katkeruutta ja kaunaa tasoittaen maaperää fasismin ja natsi-ideologian nousulle.

YHTEISKUNTA

Teenkö oikein, nyt ystäväin?

Freuleind SCHNEIDER, Herr SCHULTZ ja Freuleind KOST liittyvät tarinan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Musikaalissa heidät myös esitellään samassa kohtauksessa. Freuleind Schneider on tavallinen saksalainen vailla poliittista mielipidettä tai uskonnollista vakaumusta. Herr Schultz on juutalainen kauppias. Freuleind Kost edustaa taloudellisista vaikeuksista kärsivää saksalaisnaista, jota kansallissosialistinen aate alkaa laman keskellä vetää puoleensa. Clifford Bradshaw (Cliff) - musikaalin päähenkilö - on nuori, sivistynyt, tiedostava, englantilainen kirjailijanalku, Ernst natsipuolueen jäsen ja Sally Bowles kabareetanssija.

Tarina sisältää kaksi päälinjaa, joista toisesta seuraava tiivistelmä:

Freuleind Schneider ja Herr Schultz rakastuvat ja päättävät mennä naimisiin. Yhteiskunnalliset tuulet kuitenkin puhaltavat jo kylmästi. Freuleind Kost saa Ernstin huomaamaan, että Herr Schultz on juutalainen. Ernst varoittaa avioliitosta Freuleind Schneideria, joka peloissaan purkaa kihlauksensa Herr Schultzin kanssa. Freuleind Schneider uskalla uhmata näitä voimia. Sally sulkee ympäröivän yhteiskunnan ongelmilta silmänsä ja pakenee oman elämänsä todellisuutta viinaan, suhteisiin ja yökerhon humuun. Cliff päätyy hetken huuman, helpon elämän ja muutamien harha-askelien jälkeen jättämään Berliinin, joka on ajautumassa kansallissosialistien vallan alle.

Freuleind Schneiderin ja Herr Schultzin rakkaustarina, joka valottaa myös Saksan silloista yhteiskunnallista tilannetta, saa surullisen päätöksen.