FISH IN THE DARK - Suku on syvältä
KÄSIKIRJOITUS: Larry David, SUOMENNOS: Reita Lounatvuori
Otsikot:
PSYKOSEKSUAALISEN KEHITYKSEN VAIHEET
1. Oraalinen kehitysvaihe
I Ruoka
II Rinnat
2. Anaalinen kehitysvaihe
I Siisteys
II Oma tahto
3. Fallinen kehitysvaihe
I Isänmurha
II Äitisuhde
PSYYKEN TASOT
1. ID/viettipohja
2. Ego
3. Yliminä/superego
ROOLILEIKIT
I Psyykkiset prosessit
II Yhteiskunnallinen asema
FISH IN THE DARK
(15.12.2020)
Larry Davidin komedia Suku on syvältä on toinen laajempi analyysini kuiskaajanpaikalta käsin. Se on ollut jokseenkin valmiina päässäni vuodesta 2016, mutta vasta nyt sain kirjoitettua sen pääpiirteittäin puhtaaksi.
Ensimmäinen analyysini näytelmästä Niin kuin taivaassa vei Jeesuksen tarinaan. Tämän farssin rakenne ja toistuvat ilmiöt johdattivat Sigmund Freudin teoriaan lapsen psykoseksuaalisen kehityksen vaiheista. Ensimmäinen havaintoni nimittäin oli, että näytelmän ensimmäinen puoliaika käsittelee isän kuolemaa ja toinen pojan äitisuhdetta. Aiheet yhdessä muistuttavat oidipuskompleksista, joka liittyy falliseen kehitysvaiheeseen. Rakenne sai minut lukemaan näytelmää psykoanalyyttisten linssien läpi ja huomasikin, että em. kehitysvaiheet risteilevät näytelmän läpi erilaisina variaatioina.
Kokonaisen teorian kytkeytyminen tekstin rakenteeseen ja teemoihin ei silti riitä. Tarvitaan myös sisällöllinen motiivi. Avaan kirjoituksessani havaintoja muutamien Freudin tunnettujen käsitteiden ilmenemistä tekstissä. Lopuksi pohdin, mistä tämä mielestäni kertoo eli miksi ja miten teoria kytkeytyy farssin sisältöön.
PSYKOSEKSUAALISEN KEHITYKSEN VAIHEET
1. ORAALINEN KEHITYSVAIHE
“Mitä sä haluaisit syödä? Meinaan laittaa ruokaa.”
Oraalisessa kehitysvaiheessa (0-1v.) lapsi tutkii maailmaa, hakee ja saa mielihyvää erityisesti suun välityksellä. Tämä on tärkeää hengissä säilymisen kannalta, sillä äidin rintaa imiessään, lapsi saa mielihyvän lisäksi ravintoa. Ensimmäisessä kohtauksessa päästäänkin heti itse asiaan, kun PÄÄHENKILÖ NORMAN ehdottaa vaimolleen seksiä, jotta pystyisi sen jälkeen nukahtamaan paremmin. “Freud vertasi rintaruokinnan jälkeen tyytyväisenä nukahtavaa lasta ja sukupuoliyhdynnän jälkeen tyytyväisenä nukahtavaa aikuista toisiinsa.” Psykoseksuaaliset kehitysvaiheet
I Ruoka: “Minä tein spagettia ja lihapullia. Otatko?”
Normanin suhde ruokaan ilmentää oraalista kehitysvaihetta ja sen neurooseja. ÄITI GLORIAn valmistama spagetti ja lihapullat (“lastenruoka”) on hänen lempiruokaansa, ja äidiltä saatu ravinto vertautuu rintamaitoon. Isän muistotilaisuudessa ÄIDIN buffetpöytä notkuu herkkuja, ja Norman nauttii suurella mielihyvällä kaiken, mitä ÄITI tarjoaa. Tosin ravinnon runsaus - äidin ylitsepursuava huolenpito - aiheuttaa hänelle myös refluksitaudin oireita.
Äidin lisäksi muutkin farssin naiset yhdistyvät ruokaan. VAIMO BRENDA tarjoaa ruokaa fine dining -ravintolassa. KODINHOITAJATAR FABIANA valmistaa ruokaa työnsä puolesta ja tuo muistotilaisuuteen oman kulttuurinsa ruokaa. TYTÄR NATALIE esiintyy McDonald’sin yläpuolella sijaitsevassa ateljeessa. ROSE-TÄTI haalii muistotilaisuudesta mukaansa eväitä. Jokainen yksityiskohta kertoo jotain ko. henkilöistä. ÄITI on pojalleen naisista ylivertaisin. VAIMO yrittää päihittää aviomiehensä äidin. KODINHOITAJATAR edustaa perheessä äitihahmoa. TYTÄR ei vielä ole naisena puhjennut täyteen kukkaansa. TÄDILLÄ puolestaan ei ole mitään omaa tarjottavaa.
II Rinnat: “...yhtäkkiä se kumartu lähemmäs ja pani käden mun tissille.”
Juristi MICHELLE liittyy oraaliseen kehitysvaiheeseen toisella tavalla. MICHELLEllä on uhkeat, Normanin huomion herättävät rinnat. Analyysin tasolla rinnat yhdistyvät äitiin, rintaruokintaan, mielihyvään ja hengissä säilymiseen. Kun Norman saa tietää isänsä puristelleen kuolinvuoteellaan MICHELLEn rintoja, se herättää hänessä ylitsepääsemättömän halun päästä myös tekemään niin. Tämä pakkomielle on yksi näytelmän alkupuolelta loppuun saakka kulkeva sivujuonne.
Em. tapahtuma herättää Normanissa ja hänen veljessään Arthurissa valtavaa kiinnostusta. He utelevat MICHELLEltä pienimmänkin yksityiskohdan, ja MICHELLE ravitsee uteliaisuutta kertomalla auliisti kaiken. Vaikka isän kuolinvuoteelle asti ulottuvaa halu herättää veljeksissä ihmetystä, on tapahtuma varsin looginen. Rintojen puristeleminen kuoleman kynnyksellä kertoo isän vielä kerran nousevasta elämänvietistä, libidosta. Kuoleva mies tarrautuu elämään eli rintoihin, jotka vauvana pitivät hänet elossa. Normanin toive päästä puristamaan samoja rintoja, kuin isä (tavallisesti lapsen äidin rinnat), ilmentää puolestaan oidipuskompleksia.
Kun Normanin toive viimein täyttyy, hän päätyy yllättäen pohtimaan kuolemaa. Kuolihan isä pian tehtyään samoin. Norman tajuaa, ettei halua kuolla yksin, vaikka arveleekin isän halunneen tehdä niin. Hän ei siis jaa isänsä kohtaloa. Hän on isästä erillinen, oma itsensä! Oivalluksen jälkeen Norman katkaisee viimein napanuoran äitiinsä sanomalla, ettei tämä voi enää asua hänen luonaan. Norman ei halua elää äitinsä, vaan vaimonsa Brendan kanssa. Oidipuskompleksi on selätetty.
2. ANAALINEN KEHITYSVAIHE
“Kuuletsä, mitä paskaa täällä jauhetaan?”
Anaalisessa kehitysvaiheessa (1-3v.) “lapsi hakee selvyyttä vanhempiensa tahdon, oman tahtonsa ja hallitsemattomien impulssiensa välillä”. Wikipedia: Anaalivaihe Kehitysvaihe saa nimensä siitä, että siihen liittyy peräsuolen toiminnan hallinnan kautta pidättämisen ja antamisen kontrolli.
Kehitysvaihetta edustaa parhaiten kohtaus, jossa suvun patriarkan kuoltua sukulaiset alkavat välittömästi riidellä keskenään. Sidneyn kuolema aktivoi yhteisössä kollektiivisen anaalisen kehitysvaiheen. Kun korkein auktoriteetti on poissa, mikään ei enää estä ihmisiä ilmaisemasta estottomasti omaa tahtoaan, ajatuksiaan ja mielipiteitään. Erilaiset, jopa vuosikymmeniä pidätetyt kaunat (”paskat”), nousevat pintaan (”ulostetaan”). Välit rikkoutuvat ja “paska lentää”. Stewie-setä on symbolisesti poistunut vessaan heti tapahtumien alussa ja tulee sieltä pois kohtauksen lopussa.
I Siisteys: “Joku haiseva sottanen paatti.”
Onnistuminen tässä kehitysvaiheessa antaa lapselle kokemuksen itsekontrollista ja pätevyydestä. Häiriö kehitysvaiheessa - esim. tunne, että lapsen tuotoksia on inhottu - voi myöhemmin ilmetä ylikorostuneena, jopa neuroottisena, siisteytenä. Vaikuttaa siltä, että myös Normanin anaalisessa kehitysvaiheessa on ollut hankaluuksia. Teema johtaa jälleen ÄITIin, joka ei esim. voi sietää sottaisia vessoja. Tämä selittänee, miksi Norman on päätynyt aikuisena valmistamaan ammatikseen pisuaareja. ÄITIä ja poikaa yhdistää myös aivan erityisen huolellinen hampaiden hoito. Vaimo Brenda syyttää jopa avioliiton seksittömyyttä siitä, että Norman käyttää "kohtuuttoman paljon aikaan suuhygieniaan". Äidiltä omaksutut hygieniavaatimukset haittaavat siis pariskunnan intiimiä elämää. Suuhygienia viittaa sekä oraaliseen (suu) että anaaliseen (siisteys, puhtaus) kehitysvaiheeseen.
II Oma tahto “Luuleksä, että mä siedän tällasta paskaa?”
Anaalinen kehitysvaihe näyttäytyy oman tahdon voimakkaana ilmaisemisena, jopa riitoina. Näytelmässä kinastellaan isän viimeisestä tahdosta ja väitellään, kenen syytä tämän kuolema oli, nahistellaan perinnöstä, saivarrellaan sanonnoista, kaivellaan kaunoja, rettelöidään, niuhotetaan, möläytellään ikäviä jne. Vävypoika Greg toteaakin sairaalaan saapuessaan, että siellä haisee harvinaisen pahalta. Hän havaitsee suvun läsnäollessa anaalisen kehitysvaiheen metaforan - pahan hajun.
3. FALLINEN KEHITYSVAIHE
“Äiti, mä haluan, että sä tuut mun luo asumaan.”
Fallisessa kehitysvaiheessa (3-4v.) (poika)lapsen rakkauden kohde on äiti. Isä näyttäytyy lähinnä kilpailijana, pois raivattavana esteenä. Lapsi toivoo alitajuisesti isänsä kuolemaa ja perivänsä paikan äidin rinnalta (samalla isä näyttäytyy myös kaikkivoipaisena, ja häneen kohdistuu suuri määrä ihailua ja rakkautta). Näihin kahteen tiedostamattomaan toiveeseen liittyy oidipuskompleksin käsite.
Suku on syvältä sukeltaa oidipuskompleksin ytimeen isän kuoleman ja äitisuhteen kautta. Perheen isä on esittänyt viimeisenä toiveenaan, että hänen vaimonsa muuttaisi poikansa luo asumaan hänen kuoltuaan - mikä on oidipaaliseen toiveen täyttymä! Poika “perii” äidin kuolleelta isältään. Ns. päivätodellisuudessa Norman toki suree isän kuolemaa, ja äidin kanssa asuminen on erityisesti avioliiton kannalta ongelmallista. Vaimo Brendalle tilanne on niin sietämätön, että hän ottaa, lähtee ja jättää Normanin elämään äitinsä kanssa. Psykoanalyyttisesti tulkittuna tapahtumat voidaan kuitenkin tulkita tiedostamattomina toiveina, jolloin farssi sisältää pojan tiedostamaton toiveen isän kuolemasta ja fantasian äidin saamisesta kokonaan itselleen.
I Isänmurha: “Tavallaan tää on myös helpotus. Isä on sairastellut jo pitkään.”
Veljekset Norman ja Arthur eivät kumpikaan halua päättää, laitetaanko isä hengityskoneeseen vai ei, vaikka se pitäisi isän elossa. Sen sijaan he alkavat suunnitella hautajaisia ja puhua isästään menneessä aikamuodossa jo ennen tämän kuolemaa, mikä on yksi variaatio isänmurhan teemasta.
II Äitisuhde: “Siis sä panit mun äitiä?!”
Toinen puoliaika käsittelee äiti-poika -teemaa myös sivuhenkilö DIEGOn kautta. Paljastuu, että isä Sidneyllä on avioton poika DIEGO kodinhoitaja Fabianan kanssa. Saadakseen pojalle perintöä, Fabiana keksii juonen. DIEGO kummittelee Glorialle edesmenneen Sidneyn hahmossa ja pyytää antamaan Fabianalle rahaa. Juoni pannaan täytäntöön, ja erinäisten sattumusten kautta DIEGO päätyy Glorian kanssa sänkyyn.
Tapahtuu siis niin, että poika (DIEGO) menee sänkyyn isänsä vaimon (Glorian) kanssa - ja tavallisesti isän vaimo on lapsen äiti. Vaikka DIEGO ja Glogia eivät biologisesti ole äiti ja poika, niin teoreettisesti oidipaalinen fantasia toteutuu - poika saa äidin kokonaan itselleen isän kuoltua. Aihe on tietysti tabu, mutta farssissa mennäänkin päätä pahkaa tabuja päin, ja yleisö saa nauraa ahdistavan ajatuksen pois. Huojennusta lisää se, että oikeasti tapahtuu vain niin, että viriili nuori mies on seksuaalisessa suhteessa vanhempaan naiseen. Helpotus purkautuu nauruun; mitään oikeasti kamalaa tapahdu.
PSYYKEEN TASOT
1. ID/viettipohja “Joskus käsi vaan tahtoo, mitä käsi tahtoo.”
ID on ihmismielen tiedostamaton viettipohja, joka sisältää primitiiviset vaistot, vietit, halut ja impulssit, toiveen ja pelon yhdistelmät sekä fantasiat. Se toimii mielihyväperiaatteen mukaan ja hakee välitöntä tyydytystä.
Esimerkki: Parenteesi kertoo Normanin olevan “...täysin keskiverto amerikkalaismies lukuun ottamatta hänen yliaktiivista libidoaan.” Elämänvietin (libido) toiminta kytkeytyy viettipohjaan. NORMANin suhde ruokaan ja pakonomianen halu puristella Michellen rintoja kertoo hänen voimakkaasta viettipohjastaan ja libidosta.
2. EGO ”Pidä hyvää huolta tosta sun egostas.”
Ego on tietoisen persoonan keskipiste, joka sijaitsee viettipohjan (ID) ja yliminän välissä. Järki, logiikka, tietoinen käyttäytyminen ja itsereflektio kuvaavat egon toimintaa. Se etsii sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja toteuttaa ID:n haluja ja toimii realiteettiperiaatteen mukaan. Egon tietoinen puoli ilmenee käsitteinä “minä” ja “itse". Egon tiedostamaton puoli näyttäytyy ristiriitatilanteissa aktivoituvina psyykeen puolustusmekanismeina.
Esimerkki: Normanin veli ARTHUR edustaa roolihenkilöistä selkeimmin egoa. Nuorempaa veljeä ei (Normanin tapaan) kiinnosta normien noudattamaan. Häntä eivät velvollisuudet, omatunto tai muutkaan yliminän vaatimukset hallitse.
3. YLIMINÄ/superego “Mä olen supermies.”
Yliminä edustaa omatuntoa. Se sisältää käsitykset arvoista, normeista, hyväksytystä ja toivottavasta käyttäytymisestä. Yliminä ilmenee velvollisuudentuntona, järkenä, itsekritiikkinä ja ‐tarkkailuna, ja kannustaa ihmistä tekemään parhaansa. Yliminä toimii egon kriitikkona ja moraalisena sensuurina. Sen toiminta opitaan vanhemmilta/kasvattajilta. Mutta koska yliminä on ulkopuolelta omaksuttu, sen vaatimukset voi olla ristiriidassa yksilön omien arvojen kanssa ja tiedostamattomia.
Esimerkki: Arthurin tytär JESSICA edustaa roolihenkilöistä selkeimmin yliminää, mitä ilmentää hänen ikäisekseen kypsä muistopuhe ja veljesten käyttäytymistä paheksuva kirje. Myös lapsen korkeimmat auktoriteetit ISÄ JA ÄITI, muistotilaisuuteen pyrähtävä ylhäällä lentävä LINTU, Glorian tukema hyväntekeväisyysjärjestö UNICEF ja veljesten dialogissa vilahtava, hyvyyden ja korkean moraalin esikuva GANDHI, edustavat kaikki yliminää.
ROOLILEIKIT
”No mutta sehän on itse My Fair Lady!”
Nyt kun kaikki oleelliset käsitteet on esimerkkeineen käyty läpi, siirryn vähitellen kohti analyysini yhteenvetoa. On kuitenkin vielä yksi oleellinen ja kaikkeen liittyvä ilmiö: roolit ja esittäminen.
Useat roolihenkilöt esittävät näytelmän aikana jotain muuta, kuin mitä ovat. Diego osaa imitoida Marlon Brandoa ja esittää menestyksekkäästi Sidneyn haamua. Fabiana saa Normanin taipumaan tahtoonsa naamioitumalla äiti Gloriaksi eli tarjoamalla spagettia ja lihapullia. Harry ja Rose tekeytyvät sureviksi omaisiksi ja uskottelevat olleensa vainajalle läheisempiä, kuin olivat. Harry valehtelee vainajan luvanneen hänelle Rolexinsa. Gloria leikkii Fabianaa puhuessaan espanjaa. Gloria myös joko uskoo nähneensä haamun TAI vain teeskentee ja näin huijaa häntä huijaavia. Brendan kertomukseen piilosanatehtävästä liittyy nimi Namath, joka googlaamalla paljastuu urheilijan lisäksi myös näyttelijäksi. Piilosanatehtävä asiana/ilmiönä viitannee tällaisiin tekstiin kätkettyihin arvoituksiin.
Mistä kaikki tämä esittäminen sitten kertoo, ja miten Freud tähän liittyy? Analyysini mukaan vastauksia on kaksi. Toinen liittyy ihmisen psyykeeseen ja toinen yhteiskuntaan.
I Psyykkiset prosessit “Sä oot kömpleö, avuton ja tökerö.”
Päähenkilö Normania määrittävät psykoseksuaalisten kehitysvaiheiden ongelmat. Oraalisen kehitysvaiheen neurooseja ilmentää se, ettei Norman voi vastustaa äidin tarjoamaa ruokaa, eikä Michellen rintoja. Hän on henkisesti kiinni äidissä, mikä aiheuttaa ongelmia avioliitossa. Anaalisen kehitysvaiheen neuroosit näyttäytyvät pakonomaisena suhteena siisteyteen ja hygieniaan sekä vaikeutena ilmaista omaa tahtoa ja huolehtia omista rajoistaan. Fallisen vaiheen neuroosit ilmenevät tiedostamattomana oidipuskompleksina sekä päähenkilömme elämässä että näytelmän rakenteessa.
Toinen oleellinen asia liittyy ihmismielen rakenteeseen (ID, ego, yliminä). Vaikuttaa nimittäin siltä, että viettipohja ja yliminä taistelevat Normanin psyykeen herruudesta päähenkilömme kamppaillessa omien halujensa, muiden vaatimusten sekä hyväksyttävän ja moraalisen toiminnan välillä. Norman kantaa, esikoisen tapaan, vastuuta usein oman itsensä kustannuksella. Hän on jatkuvasti jonkinlaisessa välikädessä esimerkiksi suhteessa elämänsä naisiin. Toisinaan Normanin yliminä aiheuttaa epävarmaa, mekaanista ja pintapuolista käyttäytymistä, sillä ”oikein toimimisen periaatteet” ovat ulkoapäin opittuja. Tekstissä vilahtelee myös erilaisia uskomuksia ja jopa taikauskoisia tapoja, jotka viittaavat vanhemmilta vailla syvällistä ymmärrystä omaksuttuihin käsityksiin.
“Kuka olen”, “mitä tahdon” ja “kuinka tulisi toimia” ovat aikuistumiseen kuuluvia kysymyksiä. Kyse on itsensä tuntemisesta, hyväksymisestä sekä arvojen ja normien mukaisen käyttäytymisen opettelusta. Farssissa tasapainoilu sisäisten impulssien ja ulkoisten odotusten välillä tuottaa kömpelöitä, epäsovinnaisia ja hilpeitä tilanteita - jotka synnyttävät naurun.
II yhteiskunnallinen asema ”Äiti, kumpi meistä on enemmän Rolex?”
Esittämisen teemalla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, jota valaisen Normanin tyttären NATALIEN ja Sidneyn aviottoman pojan DIEGO kautta.
NATALIE harrastaa näyttelemistä ja valmistautuu parhaillaan Eliza Doolittlen rooliin musikaalissa My Fair Lady. Musikaali sisältää yhteiskunnalliseen asemaan ja koulutukseen liittyviä teemoja. Professori Higgins on koulutettu ja hänen statuksensa on korkea. Eliza puolestaan on kouluttamaton ja hänen yhteiskunnallinen statuksensa on matala. Professori Higginsin (yliminä) kouluttaa Elizaa puhumaan ja käyttäytymään yläluokkaisesti eli “paremmin ja hienommin”, kuin mihin tämä on kasvanut. Eliza oppii esittämään uskottavasti muuta, kuin mitä lähtökohtaisesti on. Roolia opetteleva NATALIE käyttäytyy itsekin milloin korostetun hienostuneesti tai rahvaanomaisesti. Rooli ja nuoren naisen todellinen “minä” sekoittuvat.
Sidneyn avioton poika DIEGO joutuu puolestaan ottamaan roolin isänsä haamuna. Tarkoituksena on juonia DIEGOlle osuus perinnöstä. Syynä ei ole halu saada symbolinen todiste (Rolex) isän rakkaudesta, kuten Normanilla ja Arthurilla. Syynä ei myöskään ole egoa pönkittävä ahneus, kuten Harryllä ja Rosella. DIEGOn motiivi on rahan suoma mahdollisuus koulutukseen ja yhteiskunnallisen aseman nousuun - eli tulevaisuuteen, josta Amerikassa, maahanmuuttaja-kodinhoitajan aviottomana poikana, olisi muuten lähes mahdotonta unelmoida.
Näyttelemiseen, yhteiskunnalliseen asemaan ja koulutukseen liittyvät teemat yhdistävät Eliza Doolittlea, Natalieta ja Diegoa. Lopussa nuoret ovat luopuneet rooleistaan ja pärjäävät omana itsenään - sellaisena, kuin ovat.
FISH IN THE DARK eli Suku on syvältä
“Kuka syö kalaa pimeässä? Aivan järjetöntä.”
Ja vielä finaali. Näytelmän englannin kielinen nimi Fish in the Dark on ilmaus yölliselle itsetyydytykselle, joka tapahtuu toisen läsnäollessa. Nimi ei liene sattumaa. Miksi siis näin? Vastaus löytyy sekä Normanin “yliaktiivisesta libidosta” että psykoseksuaalisten kehitysvaiheiden vaikeuksista. Hallitseva äiti vaikuttaa voimakkaasti miehen elämään, aiheuttaen mm. seksuaalisia ongelmia avioliitossa. “Fish in the Dark” tapahtuu aivan farssin ensimmäisessä kohtauksessa vaimo Brendan kieltäytyessä seksistä ja kehoittaessa Normania hoitelemaan itsensä omin käsin onneen.